sunnuntai 10. huhtikuuta 2011

Virikeviltti






Esittelenpä nyt ikuisuusprojektiksi vaipuneen virikevilttitekeleeni. Sen suunnittelu alkoi kutakuinkin kaksi ja puoli kuukautta sitten, varsinainen työ kankaiden leikkelemisineen ja sommitteluineen alkoi reilu kuukausi sitten ja edelleen se on keskeneräinen. Taitavat vauvat jo päästä viltin päältä karkuteilleen, ennen kuin koko roska on valmis... Katsokaas kun päivisin ei ole aikaa ja iltaisin ei vaan jaksa. Eli ei etene ei.

Alkuperäisen suunnitelman mukaan viltissä olisi ollut kiinni jos jonkinmoista hipelöitävää: nappeja, erilaisia nauhoja, tarroilla kiinnitettäviä "leluja" jne. Mutta koska olen pohjimmiltani ahdasmielinen minimalisti, työn edetessä niistä karsiutui suurin osa, ja niiden mukana myös yksi ensimmäisen kuvan mustavalkoisista kankaista. Viimeisimmissä kuvissa vilahtavat kirjailemalla koristelemani lintusetkin taitavat lennellä johonkin toiseen ompelukseen. Jäljelle jäävät vain täytetyt pötköt ja pyörylät. Niiden täytteenä on vanua ja sellofaania, eli puristeltaessa ne myös rapisevat, kulkusetkin ovat vielä harkinnassa. Eripituiset ja -levyiset pötköt ompelen viltin reunoihin kiinni ja pyörylät kiinnitän vilttiin ommeltaviin mustiin ja keltaisiin nappeihin. Ne voi siis halutessaan myös irroittaa. Ja uudelleen kiinnittää. Ja taas irroittaa...

Rakkaat ystäväiseni, ettehän kovasti loukkaannu, vaikken aina ehtisi/muistaisi vastata sydäntä lämmittäviin kommentteihinne/kysymyksiinne, tämä kaksosarki on meinaan melkoista hulinaa... :)

10 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Uuh; onpa hieno! Noi pötkylät tulee olemaan hitti! Kanttinauha ja pesulaput toimii myös tuossa tarkoituksessa erinomaisesti :) Tsemppiä arkeen.

Anonyymi kirjoitti...

No hei, jo se että jaksat ajatella tekeväs jotain noin hienoa on saavutus! Ja jos valmistuminen viivästyy niin aina sille jotain tekoa keksii.
K

Anonyymi kirjoitti...

Hienoa! Tosi ihania juttuja teet ja vauvojen tyyli on upea!

Mä olen nyt ärsyttävä (olisin ärsyyntynyt itse neljä vuotta sitten tästä kommentista) mutta: kun eka lapsi syntyi, oli kaikki leluja ja vaatteita myöden minimalistista (vain puuleluja jne.), no, kun poika kasvoi ja hänen omat mieltymyksensä astuivat kuvaan niin siinä oli minimalismi: puuleluja on edelleen mutta muoviroskalta ei voi valitettavasti välttyä kovin pitkään (tai jos haluaa yrittää kieltää lapseltaan oman maun niin sitten). Lisäksi poika on tarkka vaatteistaan, jos vaan saa valita niin kyllä ne kammattovat autopaidat, hämähäkit ym on pop! Nyt on toinenkin, hän on vielä pieni ja nautinkin nyt siitä että saan hänet pukea mieleni mukaan koska tiedän että siihen toiseen aikaan ei mene kauaa! Kyllä se pahimmankin minimalistin raamit siitä sulaa kun oma lapsi on intoa täynnä jostain pienestä muovikrääsä-autosta ;)

Riikka kirjoitti...

Ompa upea!

selma kirjoitti...

Aivan ihana! Älä välitä, vaikka kestäis valmistuminen. Kelpaisi mulle ainakin vielä aikuisenakin mukaan otettavaksi:)

jenninkainen kirjoitti...

Mielettömän kaunis! Tsemppiä ja kärsivällisyyttä, kyllä se vielä valmistuu...

Jonna kirjoitti...

Vau, ompas upea! :)

Pauliinalotta kirjoitti...

Kaunis on ja ihana tuo keltainen väri lisänä!
Vilho on niin söpösen totinen tuossa alemmassa postauksessa. :)

hr kirjoitti...

Hieno peitto! Ootpas ollut ahkera, arkirumbasta huolimatta!

Tiina kirjoitti...

Kiitos ihanasta blogista!

Kahden (jo vähän varttuneemman) lapsen äitinä on ihan pakko laittaa pieni varoituksen sana tuohon virikeviltti-ideointiin: älä laita siihen nappeja ihan turvallisuussyistä. Kokemuksesta puhun. Voi olla ettei tarrakiinnitys ole yhtä esteettinen, mutta ainakin toimii.

Mukavaa kevättä koko poppoolle!
t. Tiina