Tanskasta tuotua

Tuliaisiksi toin mm. pitkään kyttäämäni ja nyt puoleen hintaan ostamani tuikitärkeät palohälyttimet (design Jacob Jensen), 5 litran Margrethe-kulhon kansineen, hienon juomapullon kassissa kuljetettaville mehuille ja vesille, sekä kaksi silikonikannella varustettua posliinikulhoa. Nuo kätsät pikkukulhot (ajattelin niitä erityisesti dippikastikkeita varten) löytyivät Tiger-myymälästä, hintakin vain 20 kruunua ketaleelta (n.2,7o euroa). Siellä oli monenmoista mukavaa pikkurahalla.

Olin muuten yksi pukukilpailussa palkituista ja voitin 700 euron lahjakortin saksalaiseen kylpylään! Nyt tosin vähän mietityttää, kuinka paljon reissu tulisi itselle kustantamaan...

Kotikylän Ikeassa

Eilen Siellä sitten käytiin, kauan kaivatussa ja hartaasti odotetussa kotikylän Ikeassa. Mukaan lähti muun muassa peili eteiseen, lemppariservettejä, kaksi keihäsanopinkieltä, kangas ihanaa pallollista kerniliinaa varten (vain 5,95 euroa/metri!) ja jopa ruokaa. Kreisiä ehkä, mutta tänään söimme ihan aidon Ikea-lounaan: lihapullat, perunamuusi, kermakastike ja puolukkahillo olivat kaikki Ikean ruotsalaisesta ruokamarketista.

Vielä tänään suuntaan pikavisiitille Tanskaan. Siellä on työpaikan Oktoberfest-teemaiset vuosijuhlat. Työkavereiden kanssa hankittiin teemaan sopivat asut oikein Tampereen teatterin puvustamosta.

Punaista sapuskaa ja sandaalikelejä

Nyt on näemmä punaisen sapuskan aika. Eilen meillä syötiin punajuurisosekeittoa ja tänään kokeilin kauan mielessä pyörinyttä Paholaisen hillon reseptiä. Hyvää tuli. Täytyy testata erityisesti vuohenjuuston kanssa.

Hellekelien kunniaksi lakkasin varpaankynnet ja kaivoin viime kesänä Pariisista ostamani Les petites parisiennes -sandaalit talviteloilta. Ihanaa.

Mies soitti puutarhamökin välittäjälle ja kyllä se mökki vaan roisia remonttia kaipaa. Mm. katto ja ulkolaudoitus on uusittava... että saattaapi tuo kyseinen mörskä jäädä unholaan, kun ei meillä ole ihan tuollaisista asioista kokemusta. Täytyy pitää korvat ja silmät auki vähän parempikuntoisten mökkien varalta!

Siirtolapuutarhakuumetta

Aiempina keväinä olen kärsinyt kovasta mökkikuumeesta (kiitos mm. Vihreä talo -blogin...) ja olen katsastellut erinäisiä myynti-ilmoituksia. Kriteerit ovat olleet sijainti Pirkanmaalla linja-auton saavutettavissa ja edullinen hinta. No, kuinka ollakaan yhtäkään mörskää emme ole käyneet edes katsomassa. Nyt sitten kekkasin siirtolapuutarhamökin myynti-ilmoituksen! Olemme miehen kanssa molemmat viettäneet lapsena aikaa mummujemme siirtolapuutahamökeillä, mies Niihamassa ja minä Litukalla, joten innostuimme asiasta oitis. Siirtolapuutarhamökille olisi helppo polkaista pyörällä vaikka päivittäin, joten sille olisi meidän autottomassa taloudessa varmasti käyttöä. Lähestyimme pankin tätiä ja kävimme mökin vakoilureissulla. Seuraavaksi pitäisi sitten soittaa välittäjälle ja pyytää näyttöä. Sillä vaikka mökin kunto on kaikkea muuta kuin erinomainen, olisi siinä varmasti potentiaalia, eikä hintakaan ole ihan mahdoton.

Mökissä on 12 neliötä ja nukkumaparvi. Seinät ja katto on lakattua panelia ja näyttipä lattiakin olevan lautaa. Valkoista maalia vaan kaikkialle, ai jai. Ja ulkona on kyllästetystä puusta pykätty patio, siihen harmaata Valtti puuöljyä pintaan ja uudet kalusteet päälle. Mökinkin voisi joskus myöhemmin maalata vaikka mustavalkoiseksi...

Tanskalaisen stylistin mökkikuvat Boligmagasinet. Kiva lehti, tanskassa visiteeratessa niitä on tullut hankittua. Seuraava pikavisiitti on muuten luvassa jo kuun lopussa!

Sunnuntaina

Äideille annettiin lahjaksi leivontakirjat ja itsetehdyt kortit.

Jonkin sortin kevätväsymys vaivaa ja kämppä on hujan hajan. Siksi on postausrintamallakin ollut hiljaista. Yritän ryhdistäytyä!

Kirstun uusi elämä

Olin 16-vuotias, tai jotain sinne päin, kun sain lahjaksi tätini miehen tekemän "kapiokirstun". Sinne sitten keräilin astioita ja muita aarteita. Alun perin kirstu käsiteltiin kuultovalkoiseksi ja siinä oli messinginväriset metallikoristeet. Aika ajoi "maalaisromanttisuudesta" ohi, eikä edellisessä kodissamme ollut kirstulle tilaakaan, joten reppana joutui vintille.

Eilen vanha toveri pääsi kasvojenkohotukseen. Kaikki helat veks, kittiä reikiin ja kolme kerrosta kiiltävää valkoista kalustemaalia pintaan! Ja avot, taas hän on kuin uusi! Uudet hopean väriset helat (lukko ja kantokahvat) ovat vielä hakusessa. Alun pitäen oli tarkoitus sijoittaa kirstu eteiseen ikkunan alle, mutta se näyttää olevan siihen aivan liian iso (leveys 60x77, korkeus 57cm), joten loppusijoituspaikka taitaakin olla peräkammari. Sisään on tarkoitus säilöä mm. usein tarvittavia työkaluja ja imuri. Harmittaa kovasti, etten hokannut ottaa kirstusta virallista "ennen"-kuvaa. Siksi jouduin kaivelemaan ja skannaamaan vanhoja kökköjä paperivalokuvia, joissa kirstu viuhahtaa.