Välikatselmus

Tänään pidettiin eräänlainen asunnon välikatselmus, kun noin kolmasosa suvusta kävi kahvilla ja aikaansaannoksiamme ihmettelemässä. Tilaisuutta edelsi kolme päivää kestänyt tavaroiden järjestely- ja siirtelyruljanssi. Mutta kyllä nyt on siistiä! Toivottavasti saamme pidettyä järjestystä yllä edes torstaihin asti, koska silloin kummityttö vanhempineen saapuu meille useamman päivän visiitille.

Makkari muutoksen kourissa

Kaiken muun Tank-liukuovitarvikkeiston lisäksi (yhteensä 22 kollia) myös makkarin liukuovikomero, tai tarkemmin sanottuna sen osaset, saapuivat tiistaina. Kokoaminen tyssäsi lattian järkyttävän suureen kaltevuuteen, 22mm 1,7 metrin matkalla... Rungon me kiilasimme pikkupalikoita apuna käyttäen lähestulkoon suoraksi, mutta ovista loppui säätövarat kesken. Alakiskon ja lattian väliin pitää värkätä kiila. Jipii.

Viime viikonloppuna aloitin makkarin hää- ym. kuva-asetelman tekemisen. Edellisessä kodissa kuvat olivat kurinalaisessa rivissä, mutta nyt halusin ne hieman rennommin. Eilisestä Sukin postauksesta intoutuneena päätin lisätä siihen vähän muutakin ryönää. Osa kehyksistä on vielä ihan ilman täytettä ja muutoinkin väriä kaivataan!

P.S. Tänään aamulla selvisi, että minuapa on arvontaonni potkaissut! Siitä lisää ensi viikolla. Nyt taidan valmistautua noutamaan uudet Huuto.net -huonekalumme Matkahuollosta, niistäkin lisää tuonnempana...

Keittiö pimeänä sunnuntaiaamuna

Eilen illalla saimme kiinnitettyä perjantaina ovelle saapuneen Tolomeon oikealle paikalleen ruokapöydän päälle ja lisäksi avattua aiemmin metri x metri -koossa palvelleen (itse tekemäni) ruokapöydän tuplakokoon. Puolet ruokapöydän tuoleista ovat vielä varastossa isäni luona. Pöydän sisäpuoli tarvitsee käsittelyn peittävällä valkoisella Osmolla (aiemmin se on ollut kuultovalkoinen, yläpinta oli jo saanut valkokäsittelynsä).

Keittiöstä puuttuu sähköt (siksi nuo roikkuvat jatkojohdot), etusokkeli, täytepalat tms. mukavaa pikkusäätöä.

Kuvissa esiintyy myös jo aiemmin ompelemani rouhea pöytäliina. Tavallisen lakanakankaan reunat on revitty ja siihen on ommeltu samasta kankaasta revittyjä suikaleita. Tätä liinaa ei ole tarkoitus silittää! :)

Pöytä molemmille

Viimeinkin on koittanut se kauan odotettu hetki, että meille molemmille on oma työpöytä! Tai jos ei nyt molemmille ikiomaa nimikkopöytää, niin ainakin oma tilansa erilaisille tehtäville. Toista pöytää hallitsee tietokone ja toinen pöytä on pyhitetty laskutilaa vaativille toimille, kuten vaikkapa ompelemiselle ja askartelemiselle. Joskin nyt mies on levittänyt pöydälle läppärin ja tutkimusmateriaalinsa (17 kirjaa).

Jälkimmäisen pöydän paikoilleen asettamista edelsi alle jäävän lattian maalaaminen kolmanteen, eli viimeiseen kertaan. Toki peräkammarin lattiasta puolet on vielä kolmatta kiekkaa vailla...

Kirjatkin ovat sopivasti pöydässä istujan käden ulottuvilla. Hylly vaan on pirun ruokottomassa kunnossa! Kaipaisin jotakuta superjärkkäriä sekä henkiseksi, että ihan konkreettiseksi avuksi. Kirjat ovat niin kirjavia ja eri kokoisia, etten keksi miten ne saisi nätisti. Ja vielä kun mies käyttää kirjoja päivittäin, ei hän ole kovin suostuvainen mihinkään värijärjestyksiin. Se toimi vielä kaksi asuntoa ja sata kirjaa sitten...
Ehkä me vaan hankitaan ovet!

Ihanaa synkistelyä

Koneen uumenista kaivettu marraskuun synkeyttä kuvaava otos ja siihen soveltuva hurjan kaunis musiikkikappale, Damien Ricen The Blower's Daughter.

Päivän kirppusaaliit, II näytös

Pienen lepotauon jälkeen lähdimme kirjastoon, palauttamaan pientä murto-osaa miehen lainaamista opuksista. Takaisin tullessa poikkesimme vielä kolmella kirpparilla. Löysimme ihanan ankean harmaan nahkapalarahin, harmaan pienen nahkalaukun ja miehelle irlantilaisen villatakin, "puhdasta 100% uutta (no ei nyt sentään enää...) villaa". Yhteensä 18,20. Jipiaijei.

Kirppusaaliit

Tänään on vapaapäivä, joten poikkesimme miehen kanssa kirpulla. Eipä ollut laisinkaan turha reissu, sillä bongasin erittäin hyväkuntoiset nahkasaappaat 15 eurolla sekä Vilan villasekoitehameen 5 eurolla!

Ego-purkkeja

Poikkesin juuri postin kautta, noutamassa jälkimmäiset Huuto.net-ostoksistani. Ego-purkit nekin. Alkaa olla jo kelpo läjä! Tuossa tänään tulleessa paketissa oli sekä kanneton että kummallisen harmaakantinen korkea purkki. Semmoiseen en ole ennen törmännyt.

Virallinen lääkkeidensäilytyslaatikko

Eilen Clas Ohlsonilla käydessä näin komean peltisen lääkelaatikon ja sellainenhan me sitten hankittiin. Tähän asti omat ja koiran lääkkeet sekä kaikenmaailman vitamiinipillerit ovat pyörineet milloin missäkin. Nyt niille kaikille on yhteinen koti!

P.S. Täällä asumuksessa on niin pirun pimeää, enkä omista laadukasta salamaa, joten olen alentunut photoshoppaamaan ankarasti.

Verhotanko

Toissailtana saimme taisteltua jo edellisessä asunnossamme palvelleen Ikean verhotangon paikoilleen. Homman hankaluutta lisäsi kolmen metrin huonekorkeutemme, on nimittäin jokseenkin rasittavaa kurotella katonrajaan samalla kun täytyy pitää pötköä paikoillaan ja mitata... Uusi "itsetasaava" Laser-laitteemme oli kyllä suureksi avuksi, jotta saimme 2,8 metriä pitkän tangon suoraan. No, nyt siinä roikkuu kokeeksi vanha musta samettikangas, joka saattaa jatkossa suunnata makuuhuoneeseen. Verho tekee kyllä tilasta hieman "kodikkaamman" tuntuisen.

Meillä on muuten lampputilaus vetämässä. Pitkän pohdinnan ja kriiseilyn tuloksena päädyimme tilaamaan tupakeittiön kattovalaisimeksi Tolomeo Mega-sarjan kattovalaisimen. Meillähän on ennestään saman sarjan jalkavalaisin, joten päädyttiin sitten yhtenäisyyden vuoksi samaan tuoteperheeseen. Hieman tylsähkö ratkaisu kyllä, tunnustan, mutta tuntui niin vaikealta yhdistää siihen mitään radikaalimpaakaan. Tuo jalkavalaisin hankittiin kaksi vuotta sitten samasta saksalaisesta nettikaupasta, "pakon sanelemana". Edellisessä asunnossamme ei nimittäin ollut kattovalaisimen paikkoja kuin eteisessä ja kylpytiloissa, joten ruokapöydän valaistus jouduttiin ratkaisemaan muulla tavoin. Eikä vaihtoehtoja ollut juurikaan muita, kuin Artemiden Tolomeo Mega ja Foscarinin Twiggy. Joista jälkimmäiseen ei olisi ollut edes varaa.

Päivänvalossa

Uusi ovi paistattelee päivänvalossa. Kahva on jo paikoillaan, mutta listat kiinnittämättä.

Heräsin puoli kahdelta yöllä, kun mies raportoi kylpytilojemme katosta tippuvan vettä! Hän lähti yläkertaan selvittämään asiaa. Selvisi, että joku yläkerran kimppakämpän opiskelijoista oli käynyt kylvyssä (puoli kahdelta yöllä!), eikä viemäri oikein vetänyt... se on kuulemma jo pitempään vetänyt huonosti, mutta he eivät tietenkään ole kääntyneet huoltomiehen puoleen!

Onni onnettomuudessa on se, ettemme ole vielä ehtineet rempata noita kylpytiloja! Nyt askarruttaakin kovasti, millä aikataululla nuo saadaan kuntoon. Katon alaslasku ja kevyet väliseinät on luultavasti kaikki purettava. Meillä on onneksi voimassaoleva kotivakuutus, joskin kyllä taloyhtiön pitäisi hoitaa ainakin osa kustannuksista. :/